Työhyvinvointi
1. Psykologiset perustarpeet ja työn imu
Tutkimusten mukaan työelämän keskeisiä psykososiaalisia kuormitustekijöitä ovat
• korkeat vaatimukset työssä
• matalat vaikutusmahdollisuudet omaan työhön
• matala kollegoiden tuki
• matala esimiehen tuki
• matala menettelytapojen oikeudenmukaisuus (ilmenee organisaation päätöksentekokulttuurissa)
•matala vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus (ilmenee tavassa, kuinka työtoverit kohtelevat toisiaan työyhteisössä)
• korkea ponnistelujen ja palkkion välinen epäsuhta (yksilön kokemus siitä, kuinka hänen työpanoksensa huomioidaan ja palkitaan organisaatiossa mm. sosiaalisesti ja materiaalisesti).
(Nieuwenhuijsen ym. 2010)
Muusikoiden työperäisiin stressitekijöihin ja kuormittaviin erityispiirteisiin voi lukea
• julkisuuden
•henkilökohtaiset riskitekijät (esim. tyytymättömyys omaan uraan, hyvinvointia heikentävä perfektionismi ja tinkimättömyys, kollegoiden väliset vuorovaikutustavat)
• ohjelmiston tuomat haasteet
• alan kilpailun
•työkontekstin (esim. kiertueet, työn jatkuvuuden epävarmuus, taloudellinen epävarmuus, ympäristötekijät kuten melualtistus, instrumentin tuomat ergonomiset ja tekniset haasteet)
• työperäiset sairaudet ja vammat
•julkisen kritiikin sekä kohtuuttoman ja elämää rajoittavan itsekritiikin
(Vervainioti & Alexopoulos 2015)
Ihmisen universaaleja psykologisia perustarpeita ovat itsenäisyys, yhteenkuuluminen ja pärjääminen. Itsenäisyydellä tarkoitetaan yksilön kokemusta siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja toimintaansa. Työelämässä mahdollisuus omien vahvuuksien käyttämiseen vaikuttaa positiivisesti itsenäisyyden kokemukseen. Yhteenkuulumisen tarve on inhimillinen halu kuulua yhteisöön ja luoda läheisiä ihmissuhteita. Työyhteisöissä yhteenkuulumisen kokemus ilmenee keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen osoituksena, yhteisinä tavoitteina, myötäelämisenä ja kollegiaalisen tuen antamisena. Pärjäämisen tarpeella tarkoitetaan inhimillistä pyrkimystä kyetä hallitsemaan ympäristöään, jossa toimii. Työelämässä henkilökohtaisten positiivisten tulosten saavuttaminen ja onnistumisten kokemukset lisäävät uskoa siihen, että ihminen kykenee selviytymään tulevistakin haasteista ja että hänellä on taitoja ja kykyjä saavuttaa uusia päämääriä. Kun nämä perustarpeet täyttyvät ihmisen toiminnassa, on hänellä mahdollisuus kokea sisäistä motivaatiota (Hakanen 2011; Deci & Ryan 2000).
Kun ihminen kokee työssään sisäistä motivaatiota, on hänellä voimavaroja ponnistella vaikeidenkin tehtävien parissa, ja samalla hän kokee, että hänen työnsä on merkityksellistä. Tällöin puhutaan työn imusta. Työn imun kolme ulottuvuutta ovat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Työn imussa ihminen kokee yleensä lähtevänsä mielellään töihin ja tuntee ylpeyttä, innostusta ja inspiroitumista omasta työstään. Kun ihminen kokee itsensä energiseksi työssään, hän jaksaa toimia sinnikkäästi ja sitoutuu siihen myös hankalina hetkinä. Kun ihminen on uppoutunut työhönsä, hän on keskittynyt ja saattaa jopa välillä kadottaa flow-tilassa ajantajun, jolloin työtä ei aina malttaisi jättää kesken. Työntekijät, joilla on työn imun kokemuksia, kokevat muun muassa, että työstä syntyneet positiiviset vaikutukset laajenevat muillekin elämänalueille ja yksityiselämään. He ovat aikaansaavia työssään, auttamishaluisia työtovereitaan kohtaan, sitoutuvat paremmin työpaikkaansa ja ovat kaiken kaikkiaan terveempiä ja kokevat itsensä onnellisemmaksi, kuin ne, joilla ei ole työn imun kokemuksia. (Hakanen 2011). Tästä syystä työhyvinvoinnin kehittämisellä ja ihmisen psykologisten perustarpeiden täyttymisellä on kauaskantoiset seuraukset, ja niihin on syytä varata riittävästi resursseja myös organisaatioissa.
Lue lisää: Ryhmädynaamiset ilmiöt
2. Myötätunto, psykologinen turva ja luova potentiaali työelämässä
Toimiva ja rakentava ryhmädynamiikka organisaatioissa, kollegoiden välinen ja esimiehiltä saatu sosiaalinen tuki, oikeudenmukaisuuden kokemukset sekä työn imun ja sisäisen motivaation kokemukset ovat valtavan tärkeitä elementtejä, kun pohdimme muusikoiden terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun ihminen kokee työnsä merkitykselliseksi ja itsensä arvokkaaksi yhteisössään, on hänen luova potentiaalinsa moninkertainen. Tiedetään, että työntekijä, joka kokee yhteisönsä oikeudenmukaiseksi, sitoutuu siihen syvemmin, ja sitoutumisella on yhteys jopa työntekijöiden alhaisempiin poissaoloihin ja irtisanomisaikomuksiin.
Myötätunnolla tarkoitetaan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, eläytymistä hänen tunteisiinsa ja toimimista toisen hyväksi. Se, mikä erottaa myötätunnon empatiasta, on aktiivinen toimiminen tarkoituksena tuottaa toiselle hyvää. Empatia voi olla myös vahingoittavaa, jos asetumme toisen asemaan ja tiedämme tarkkaan, miltä hänestä tuntuu, mutta toimimme siitä huolimatta rikkovasti tai alistavasti valtaa käyttäen. Psykologisella turvalla tarkoitetaan ihmisen kokemusta siitä, että hän on turvassa sosiaaliselta häpeältä ja nöyryytykseltä. Ihminen, joka kokee yhteisössään psykologista turvaa, hyväksyntää ja arvostusta, toimii luovasti ja rohkeasti tuoden paremmin ammatillisen potentiaalinsa koko yhteisön käyttöön. Psykologinen turva on tärkeä elementti sekä itse perustyötä tehdessä että koesoitto- ja lautakuntatyöskentelyssä, jotta edellytykset päätöksenteossa olisivat mahdollisimman oikeudenmukaiset (esim. että kaikki, joita päätös koskee, saavat ilmaista mielipiteensä, tulevat kuulluksi ja informoiduksi päätökseen liittyvistä yksityiskohdista).
Yhteisön sosiaalisella tuella ja myötätunnon kokemuksella on valtavasti positiivisia vaikutuksia hyvinvoinnillemme sekä työ- että yksityiselämässä. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että koettu sosiaalinen tuki muun muassa lievittää fyysistä kipua ja vähentää stressin haitallisia vaikutuksia, auttaa meitä oppimaan uusia asioita nopeammin ja on tärkeä sisäisen motivaation lähde.
Myötätunnon vaikutuksia työelämässä on tutkittu varsin paljon. Tiedetään, että kokemus myötätunnosta työpaikalla lisää työntekijän myönteisiä tunteita ja merkityksellisyyden kokemuksia, voi lievittää joitakin sairausoireita, parantaa kognitiivisia kykyjä, vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen, lisää halukkuutta osoittaa myötätuntoa muille, auttaa palautumaan ja säilyttämään energiaa työpäivän aikana, parantaa yleisesti työhyvinvointia ja työhön sitoutumista ja vahvistaa sosiaalisia suhteita. Myös kyky huomata toisen myönteinen tunnetila, eläytyminen siihen ja iloitseminen toisen onnistumisista on myötätunnon laji, jota kutsutaan myötäinnoksi.
Myötätunnolla ei paranneta sairauksia, mutta se voi vahvistaa merkittävällä tavalla voimavarojamme elää oireiden kanssa ja sitoutua sairauksien ja erilaisten somaattisten vaivojen hoitoon. On myös hyvä pohtia sitä, että kynnys jäädä töistä pois pikkuvaivojen ja väsymyksen takia madaltuu, mikäli vastassa on yhteisö, jossa työntekijää kohdellaan hyvinvointia rapauttavalla tavalla – kukapa meistä ei haluaisi olla innostavassa ja arvostavassa työyhteisössä mukana ja kantaa työstä saamaansa iloa ja energiaa myös yksityiselämäänsä!